Suomessa järjestettiin kansanäänestys Euroopan Unioniin liittymisestä lokakuussa 1994, jolloin 56,9% äänestäneistä kannatti liittymistä. Suomi liittyi Euroopan Unioniin 1.1.1995. Itse äänestin liittymisen puolesta ja äänestäisin nytkin. 1990-luvun alussa oli Suomen pahin taloudellinen romahdus osin ulkoisten tekijöiden (Neuvostoliiton romahdus ja bilateraalikaupan loppuminen) mutta myös omasta syystä (mm rahoitusmarkkinoiden vapautus 1980-90 lukujen taitteessa ja laman surkea hoito). Itselleni 1993-94 oli aika hektistä aikaa: ajankohtaista olivat avioero, yritykseni konkurssi, vastikään otetun suuren asuntolainan 18% korko ja henkilökohtainen vararikko, mutta myös uuden elämänkumppanin löytyminen. Tietenkin kaikki omaa syytä, mutta muistan ajatelleeni, etteivät herrat Brysselissä voi mitenkään olla tyhmempiä kuin herrat Helsingissä. Ei ole vielä ollut syytä muuttaa mielipidettä.

(Tätä samaa ajatusta voi kokeilla vaikka Brexitin yhteyteen: kaverit Pohjois-Englannin taantuneissa teollisuuskaupungeissa äänestivät Brysselin herrat kumoon saadakseen vallan lähemmäksi. Onkohan tosiaan niin, että Lontoon herrat panevat Pohjois-Englannin teollisuuskaupungit jälleen kukoistamaan? Taitaa Lontoo olla yhtä kaukana kuin Brysselikin…)

Tämän hetken maailmanpoliittisessa tilanteessa tuntuu aivan järjettömältä hajottaa ja heikentää EU:ta. En voi ymmärtää keiden eurooppalaisten – paitsi ehkä Venäjän valtaapitävien – etujen mukaista voisi olla kansallisvaltioihin hajonnut heikko Eurooppa USA:n, Venäjän ja Kiinan valtapyrkimysten riepoteltavana? Euroopalla ja eurooppalaisilla arvoilla voi olla merkitystä vain jos Eurooppa pysyy yhtenäisenä. Kaikkine vikoineenkin EU on ainoa “suurvalta”, joka edustaa lähellekään sellaista arvomaailmaa, jota voin pitää omanani. Eurooppalaisia arvoja ja kulttuuria – sitä sivistynyttä, liberaalia ja moniarvoista eurooppalaisuutta parhaimmillaan. (Muunkinlaista eurooppalaisuutta toki näyttää edelleen olevan – historiasta emme mitään opi, varsinkaan jos historiaa ei opeteta…) Amerikkalaisia emme ole, kiinalaisiksi  emme halua tulla, olkaamme siis eurooppalaisia. Talouspoliittiset syyt tulevat tietysti tähän lisäksi. Parasta tietysti olisi jos olisimme paikallisesti toimivia maailmankansalaisia (think global – act local). Nationalismi on varmasti ihmisen huonoin keksintö.

Riepottelijoina eivät ole vain muut suurvallat. Todennäköisyys sotilaalliselle kriisitilanteelle lienee täällä päin maailmaa kuitenkin aika pieni, joskin EU:n hajoaminen varmasti oleellisesti kasvattaisi sitäkin riskiä. Mutta taistelu, joka on käynnissä koko ajan, on monikansallisten suuryritysten pyrkimys päästä valtioiden niskan päälle ja säädellä lait itselleen suosiollisiksi. Valtaosa lainsäädännöstä koskee taloudellisen toiminnan reunaehtoja – ei esimerkiksi rikoslakia tms.  EU ei tietenkään ole vailla merkittäviä vikoja tässä suhteessa – se on valtavan lobbauksen kohde, joka usein onnistuu –  mutta on valtavaa naivismia kuvitella, että Suomen kaltainen pieni maa yksin voisi monikansallisten suuryritysten vaikuttamispyrkimyksille mitään. Tehtiinhän Lex Nokiakin. Suomen valtion budjetti – siis tulot ja menot – on noin 55 miljardia euroa. ”Oy Suomen Valtio Ab” olisi noin sijalla 150 Fortune 500 listalla (maailman 500 suurinta yritystä liikevaihdolla mitattuna). ”Itsenäinen” Suomi mielistelisi itsensä taloudelliseen etuunsa vedoten suuryritysten talutusnuoraan. Niinhän jo tehdään esimerkiksi kaivosteollisuuden ja metsäteollisuuden suhteen. Erityisesti metsäteollisuuden (nyk. ”biotalous”) osalta harmina on vain, ettei EU aina näe, että keisarilla on vaatteet. Hakataan metsät niin hiilinielu kasvaa… Merkittävimmät valtataistelut käydään yritysten intressien ja demokraattisten instituutioiden välillä.

Brexit on tästäkin hyvä esimerkki, enkä usko, että se tulee toimimaan englantilaisten eduksi. Iso Britannia yksin ei pysty vastustamaan yhdysvaltalaisten yritysten lobbausta kun ko yrityksillä on vielä Yhdysvaltojen hallitus tukenaan. Iso Britanniassa on vahvoja kansalaisjärjestöjä, jotka tulevat taistelemaan näyttävästi esimerkiksi geenimanipuloinnin sallimista vastaan, mutta ne ovat jo hävinneet tuon taistelun. Ainoa merkittävä talousalue maailmassa, jossa GMO on vielä vahvasti rajoitettua on EU. Suomi on järjestelmällisesti äänestänyt kaikissa yhteyksissä GMO:n sallimisen puolesta. (Ottakaa yhteyttä kansanedustajaanne ja kysykää miksi….) EU:sta eronnut Suomi olisi paitsi maailman johtava venäläisen ydinvoimateknologian hyödyntäjä myös maailman johtava pohjoinen GMO-maa. Näin se vain on.

En puolusta EU:ta sen takia, että se olisi millään tavalla täydellinen – siinä on runsaasti vikoja ja jopa valuvikoja. Se on kuitenkin parasta mitä meillä on, ja jos sitä ei olisi, se pitäisi keksiä. Meidän on keskitettävä voimamme paremman Euroopan rakentamiseen, sen sijaan että yritämme hajottaa sitä.