Ikävä kyllä maailman ja ihmiskunnan tilanne on huono. Vielä huonommaksi sen tekee se, että kieltäydymme näkemästä tilannetta ja siksi tekemästä asialle mitään – tai ainakaan riittävästi, vielä kun ehkä olisi aikaa.

Kaikki ovat jo kuulleet ilmastonmuutoksesta. Ikävä kyllä se ei ole ainoa ongelmamme – päähämme vain tahtoo mahtua vain yksi asia kerrallaan. Tunnetun ruotsalaisen ympäristötieteiden professorin Johan Råckströmin ja hänen tutkijakollegoidensa mukaan olemme jo ylittäneet tai ylittämässä neljä yhdeksästä maapallon kestävyyden kannalta keskeisestä rajasta (Planetary Boundaries) – joista siis ilmastonmuutos on vain yksi:

1. Ilmastonmuutos
2. Biosfäärin toimivuus (biodiversiteetti)
3. Maankäyttö (mm metsien tuhoaminen)
4. Biogeokemialliset syklit (ennenkaikkea typpi- ja fosforikierto)

Kaksi ensimmäistä rajaa ovat maapallon tasapainon ytimessä ja näiden rajojen ylittäminen ajaa maapallon peruuttamattomasti uuteen tilaan. Myös kaksi muuta ovat erittäin vaarallisia kehityskulkuja ja varsinkin biogeokemialliset syklit ovat melko tuntemattomia useimmille ihmisille. Nämä vaaralliset kehityskulut on kiireesti käännettävä. Hämmästyttävästi valtaosa ihmisistä on joko tietämättömiä näistä ihmiskunnallekin kuolettavista uhista, kieltää ne, tai kuvittelee, että pystymme elämäntapaamme muuttamatta siirtymään sellaiseen teknologiaan, joka pysäyttää nämä ikävät kehityskulut. Sen ajatteleminen, että maapallon ekosysteemit voisivat todella romahtaa, niin että elämän edellytykset ihmiskunnalta katoavat, on liian vaikeata. Todellisuudessa sadat miljoonat ihmiset maapallon eri puolilla jo elävät sellaista todellisuutta. Osa heistä pyrkii pakoon alueilta, joilla elinolosuhteet ovat heikentyneet liikaa. Tämän kehityksen oireita näemme nyt mm pakolaiskysymyksenä. Heikentyneet elämisen edellytykset mm Lähi-Idässä aiheuttavat taisteluja vähenevistä resursseista. Uskonnolla ei lähtökohtaisesti ole asian kanssa mitään tekemistä. Fanaattisuus on seuraus, ei syy.

Kysymys fossiilisista polttoaineista on ratkaistava. Toisaalta fossiilisten polttoaineiden valjastaminen ihmiskunnan halvaksi ja “loputtomaksi” energialähteeksi on perimmiltään mahdollistanut nykyisen valtavan väestömäärän kasvun ja vaurauden teollisen vallankumouksen alusta lähtien. Energiaa käytetään nyky-yhteiskunnassa paljon ja mitä moninaisimmin tavoin, mutta tärkeää on huomata myös halvan energia merkitys maataloudelle. Käytännöllisesti katsoen syömme öljyä, niin riippuvaista maatalous on fossiilisista polttoaineista. Ja energia on niin halpaa, että se mahdollistaa valtavan tehottomuuden sen hyödyntämisessä ruoan tuotantoon (paradoksaalisesti sitä kutsutaan tehokkuudeksi) – yhden ruoan energiayksikön tuottamiseen tarvitaan jopa 10 yksikköä fossiilista energiaa (bioenergian tuotanto keinolannoitteita käyttämällä onkin pelkkää silmänlumetta). Maatalouden suurimmat energiasyöpöt ovat keinolannoitteet ja konevoiman käyttö – siis ne keskeiset elementit, joilla maataloutta on “tehostettu”. Tällaisesta energian tehottomasta käytöstä maataloudessa on päästävä takaisin tilanteeseen, jossa maatalous aidosti tuottaa ruokaa ja muita hyödykkeitä auringon energialla – yhteyttämällä. Ongelmana vain on, että siitä kun niin viimeksi oli, maapallon väkiluku on moninkertaistunut. Niin on tosin myös tietomme biologiasta, ekosysteemeistä ja tietenkin teknologiasta. Maataloustutkimus on valjastettava kestävän ja oikeasti tehokkaan ruoantuotantojärjestelmän kehittämiseen. Tähän on käytettävä sekä vanhaa että uutta tietoa ja osaamista.

Mutta ei ole kysymys vain fossiilisesta energiasta. Kaikki yllä mainitut kriittiset maapallon kestävyyden rajat liittyvät kiinteästi – vaikka ei tietenkään ainoastaan – ruokajärjestelmäämme.

• Ilmastonmuutos energian tuhlaamisen ja maankäytön takia.
  

  http://www.stockholmresilience.org/research/research-news/2015-01-15-planetary-boundaries—an-update.html

• Biosfäärin toimivuus, koska “tehomaatalous” tuhoaa luonnon ekosysteemejä ja on itsessään useimmiten vailla monimuotoisuutta.
• Maankäyttö, koska luonnollisia ekosysteemejä, ennenkaikkea metsiä raivataan pelloiksi, plantaaseiksi, teollisuusalueiksi ja kaupungeiksi.
• Biogeokemialliset syklit, koska “tehomaatalous” luo lineearisia ravinnevirtoja teollisesta typensidonnasta (typpilannoiteet) ja kaivosteollisuudesta (mm fosforilannoitteet) meriin ja merenpohjiin – mitään sykliä ei siis ole. Maatalouden käyttämät typpilannoitemäärät ovat moninkertaisia verrattuna luonnon omaan luonnolliseen typpikiertoon.

‘Peak oil’ on käsite, joka kuvaa tilannetta, jossa uusia öljylähteitä löydetään vähemmän kuin öljynkulutuksemme edellyttäisi ja öljyn tuotanto lähtee laskuun. Eri arvioiden mukaan olemme jo tai ainakin melkein siinä tilanteessa. Tämän seurauksena öljyn hinta lähtee nousuun ja meidän on pakko keksiä uusia korvaavia energiamuotoja. Peak oil keskustelu ei kuitenkaan täysin huomio sitä, että ilmastonmuutoksen takia meillä ei ole enää varaa käyttää yhtään enempää öljyä. Loput fossiiliset polttoaineet pitäisi jättää pumppaamatta ja kaivamatta – siis jättää ne sinne missä ne ovat –  ja siirtyä fossiilisten polttoaineiden jälkeiseen energiajärjestelmään: uusiutuvaan energiaan ja huomattavasti nykyistä vähäisempään energiankäyttöön. Miten tämä voisi tapahtua?

Markkinamekanismit aiheuttavat sen, että kun öljyn hinta nousee, sitä kannattaa tuottaa yhä kalliimmalla. Tästä ovat esimerkkejä arktinen öljynporaus ja ns fracking ja kanadalainen öljysora – kaikki hyotysuhteiltaan heikompia ja ympäristön kannalta entistäkin tuhoisempia öljyntuotantotapoja, jotka kaikki kehittyivät edellisen kalliin öljyn jaksolla. Toisaalta kun kehittyneissä maissa vähennetään fossiilisten käyttöä, öljyn kysyntä laskee ja hinta laskee, jolloin köyhemmissä maissa on paremmin varaa käyttää öljyä. Nämä kaksi markkinamekanismia takaavat sen, että öljyn käyttö ja pumppaaminen jatkuvat. Markkinamekanismit eivät voi pelastaa meitä. Tämän osoittaa Naomi Klein hyvin “Tämä muuttaa kaiken” kirjassaan. Fossiilisten polttoaineiden käyttö loppuu vain maailmanlaajuisilla poliittisilla kaikkia sitovilla päätöksillä. Tarvitaan siis voimakasta ylikansallista puuttumista sopimusten ja lainsäädännön kautta fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiseksi. Ajatusta on nykyisen markkinaliberaalin ajattelutavan aikakaudella vaikea hyväksyä. Sellaisia päätöksiä on joka tapauksessa hyvin vaikea tehdä, ja varsinkin kun vastassa on maailman suuret öljy-yhtiöt kytköksineen ja intresseineen. Lisäksi vomistuva kansallinen itsekkyys estää mielekkään ylikansallisen politiikan luomisen ja edistää vallan kasvavaaa siirtymistä sille 0,1%:lle. joka omistaa valtaosan maailmasta. Brexit ja Trumpin nousu valtaan ovat esimerkkejä “imperiumin vastaiskusta”. Toki tilanne ei olisi muutenkaan hyvä.

Nuo ylätason päätökset ovat jatkossa välttämättömiä. Niitä odotellessa on kuitenkin toimittava kaikilla muillakin tasoilla omasta käyttäytymisestä, ruohonjuuritason toiminnasta ja kunta- ja kansallisvaltiotasosta lähtien. Vain sitä kautta syntyy painetta tehdä ylätason päätöksiä ja paikallistasolla voi erilaisia toimintamalleja testata.