Varhaislapsuuteni 1960-luvulla asuimme perheeni perheeni kanssa Istanbulissa lähes 6 vuotta. Aloitin kouluni Istanbulin kansainvälisessä koulussa ja parhaita kavereitani olivat mm Saksan juutalainen Lorenz, jonka perhe oli paennut sodan jaloista Turkkiin ja taitaa asua siellä edelleen ja jordanialais-amerikkalainen Ronald. Kävin muistaakseni tuona aikana vain kerran Suomessa, lomilla kiersimme autolla pitkin Turkkia itäistä Van-järveä myöten – seuduilla, joihin istanbulilaiset itse eivät olisi menneet. Turkkilaiset naiset olivat ihastuneita valkotukkaiseen pikkupoikaan ja hokivat çok güzeliään (oi kuinka kaunis) tarttuessaan peukalo-etusormiotteellaan poskeeni. Pikkupoika oppi olemaan potkuvalmiina heidän lähestyessään.

Erkki ulkomailla, Wadi Rum 2013. ©Jaakko Pöytäniemi

Suomi oli suuri haave kun 1969 muutimme takaisin, mutta paluu ei ollut helppo vaalealle turkkilaispojalle. Jälkeenpäin ajatellen koulukiusaaminen oli aika kovaa, mutta ei sellaista käsitettä silloin tunnettu, eikä siihen puututtu. Oli opittava puolustautumaan itse, mikä tarkoitti nyrkkitappeluita koulun pihalla. Pian haaveeksi muuttuikin paluu Turkkiin – Suomi oli kylmä ja kova paikka. Hiihtäminen ei sujunut, mutta koulun hiihtokilpailuun oli pakko osallistua ja kompurointia naurettiin ladun laidalta. Jääkiekossa pääsin maalivahdiksi, sillä hokkareilla en päässyt eteenpäin. Kumma kyllä minusta tuli kuitenkin jossakin vaiheessa aikuisena himohiihtäjä, mutta hokkareista en välitä vieläkään – retkiluistimista kylläkin. Kalevalan olen kuitenkin lukenut kannesta kanteen useamman kerran, onpa sitä lausuttu ääneen lukioaikoina ison kivenjärkäleen päältä erämaajärven rannalta. Kalevala on poikkeuksellinen Suomen lahja maailmalle, joka meidän kaikkien pitäisi tuntea ja olla siitä ylpeitä. Suomessa ja suomalaisuudessa on paljon hyviä puolia, mutta ei kukaan ole muita parempi tai huonompi vain sen takia, että on suomalainen – tai jonkin muunmaalainen.

Olen matkustanut työni puolesta ja huvikseni paljon, mutta suhde Turkkiin on säilynyt ja olen käynyt maassa useita kertoja. Olen tutustunut sikäläisiin luomualan ihmisiin ja nähnyt kuinka hienoa ruohonjuuritason työtä he tekevät paremman ja kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Vaikka Erdoganin Turkki näyttää luisuvan yhä pahemmin oikeistopopulistiseen yksinvaltaan, mikä väistämättä vaikuttaa myös omaan suhtautumiseeni maahan, ovat nuo ystäväni edelleen siellä ja kamppailevat paremman tulevaisuuden puolesta, niinkuin lukemattomat ihmiset muissakin maissa.

Ei varmaan ole yllättävää, että moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus on minulle itsestäänselvää. Se, mistä olet, on minusta mielenkiintoista. Se, kuka olet, paljastuu sitten kun tutustumme. Kaikkia toisen ihmisen mielipiteitä, arvoja ja asenteita ei tarvitse hyväksyä. Mutta se, että joku arvottaa toisen ihmisen pelkästään alkuperän tai ulkonäön perusteella, on arvotonta ja väärin.